Sopeutumisia

Tästä tulee pitkä juttu!
Tänä aamuna herätti sisareni E. minut, soittamalla ennen kuutta. Hän kertoi äidin soittaneen hänelle aikaisemmin. Äiti pyysi hänen soittavan minulle, että muutettais takasin yhteen!
Minä soitin äidille ja käskin hänen olla tyytyväinen järjestelyyn, jota hän itse oli halunnut. Huomautin hänelle, että hän muutti ensin. Olin sanonut hänelle useampaan otteeseen, etten voi pitää sitä asuntoa yksin. Minä olisin halunnut jatkaa Reelinkikadulla asumista. Ilmoitin äidille, että minulla on nyt kymmenen vuoden laina tähän asuntoon ja tähän nyt ei mahdu muita kuin minä koirineni. Hän pyyteli anteeksi ja kysyi voiko jotenkin auttaa. Käskin hänet nukkumaan ja auttaa siten, että elää niin ettei tartte koko ajan pyytää anteeksi. Kerroin vielä, että hänestä pidetään huolta, eikä häntä ole jätetty heitteille. Ei edes sijoitettu kunnalliseen vanhainkotiin, niin kuin lääkäri ehdotti. Kerroin, että hän voi tilata taksin ja tulla käymään, koska vain haluaa.
Tämä tuntuu ehkä julmalta, mutta tätä edeltää koko viime vuodelta aika vaikeita tapahtumia, jotka johtivat tähän muuttoon! Sen takia minun pitikin aloittaa kirjoittaminen, että saisin johdettua mieleni paineet ulos itsestäni.
Oikeastaan en ollut varma uskallanko kirjoittaa näistä vaikeuksista äidin kanssa, mutta nyt alan kuitenkin nähdä jonkinlainen 'loogisuus' tässä sotkussa, joten taidan alkaa kirjata ainakin silloin kun tapahtuu jotain merkittävää. Hyvä, että on siskoja, niin en ole tässä asiassa yksin. Sitten tulee vielä 'siunattu' Kirsti ilahduttamssa minua välillä. Hän on kyllä 'Taivaan Lahja' minulle!

Kävin sitten äidin kanssa KELAssa viemässä asumis- ja hoitotukihaksemukset. Äiti
kauhisteli sitä paperimäärää mitä niihin tarvitaan.
Söimme Stockmanilla pienet salaattilautaset ja ostin äidille kahvit ja konjakin (Huom tipaton tammikuu). Kävin apteekissa ja leluosastolla ostamassa syntymäpäivälahjat Tiinalle ja Nikolle. Kun tulin takasin äti oli tyytyväinen, kun oli saanut katsella ihmisiä. Kahvio oli aivan täynnä, kun ihmisillä on vapaata ja on ALE -aika. Minun pitäisi muistaa käydä ostamassa itselleni uudet päällyshousut, jossain välissä, ehkä huomenna.

Dan ripusti, uudenvuodenaaton päivällä, A:n ison perintöpeilin olohuoneen seinälle ja huone tuli heti kodikkaamman näköiseksi.
En ole vielä saanut soitettua Pelastusarmeijalle, että hakisivat tumman kirjahyllyn pois. Ensi viikolla sitten...
Eteisessä ja makkarissa ei ole vielä lamput katossa. Eteisen lamppu on odottamassa, mutta en tiedä palaako kaikki lamput! Makuuhuoneen lamppu on sellainen, jonka olen itse tehnyt ja lampunpidin on vielä kesken. Ajattelin rkentaa se nyt viikonlopun aikana.
Käytiin Kirstin kanssa uudenvuoden aattoiltana hautausmalla vaihtamassa uudet kynttilät vainajille. Keräsin lasisia kynttilälyhtyjä hautausmaan roskiksesta. Pesin ne ja ovat hyvän näköiset. Yhdestä putos pohja pois pestessä. Tais olla rikki jo ennen, mutta sulanut kynttilämassa piti kasassa.
Sain vähän aikaa sitten tietää että näiden, jo haudoissa lepäävien nuorin sisko (isäni äidin siskoja, 16 lapsen katraasta nuorimmainen), on päässyt tästä maallisesta murheenlaaksosta viilettämään, ilman kipuja ja vaivoja, autuaimmille nurmikentille. Hän nukkui 21.12.08, 88 -vuotiaana - ja paljon elämää nähneenä.
Hänen hautajaisensa vietetään kohta - toivottavasti loppiaisen jälkeen. Kynttilälyhtyjä tarvitaan siis lisää.
Loppiaisena minä menen Mynämäelle lastenlasten 6 ja 8 -vuotisjuhliin!