Kaatumisia

Pitkään aikaan en ole kaatunut ja nyt piti sitten kokea se, ettei vaan luule kulkevansa liian varmoin askelin! 12.2. astuin lumenpeittämän, jäätyneen vesilätäkön päälle ja molemmat jalat lensivät ilmaan, altani! Oli huima tunne, kun tiedostin leijuvani ilmassa ja tiesin, että alastulo on varmaa! Vasemmassa kädessä pitämäni kevyt kassi irtosi kädestä ja lensi hankeen. Onneksi koiria ei ollut mukana. Luulen, että olkalaukku suojasi lantiota, eikä pääkään tärähtänyt. Nousin ripeästi ylös, otin kassin ja kävelin kiireesti kotiin. Ulkoilutin koirat, sivelin käden Mobilaatilla ja peitin Elmukelmulla yöksi. Nukuin hyvin. Kuvassa näkyy missä kohdin mustelmia on ja vasen sivu on vähän turvoksissa vielä, vaikka lääkärisedän käärimä Idealside on ollut käärittynä 4 vrk. Se, että käsi on käärittynä haittaa elämistä monella lailla!!! Kaikenlainen käsien puhdistaminen esimerkiksi - ja sitten vielä tiskaaminen. Lääkäri totesi onneksi, että murtumia ei näy, joten onneksi ei tarvinnu kipsata, se olis ollut vielä haitallisempaa. Eilen käärin siteen pois, kun oli pakko käydä suihkussa! Tänään liukastuin taas, mutta nyt tärähti kyllä pää ja lantio tantereeseen! Vammoja ei tullut lisää, mutta käsi otti vähän 'nokkiinsa'. Koirat säikähtivät! Aloin aktiivisesti ajattelemaan liukastussuojia kantapäiden alle. Minulla on niitä useampi pari, mutta en ole mielestäni tarvinnut! Tässä se sitten näkee: liika itsevarmuus käy lankeemuksen edellä :-) Huomenna otan käyttöön!