ELÄMYS

Perniön perukoilla löytyy Yliskylä-niminen paikka, joka näyttää tällaiselta!

Perniö kuuluu nykyisin Saloon! Yliskylän tiet ovat kapeita, mäkisiä ja mutkasia metsäteitä! Kauniina, aurinkoisena lauantaipäivänä pääsin Folkhälsan-ryhmän mukana matkailemaan näissä maisemissa. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa!!! En olisi saanut autoa mäkien päälle. Alaspäin mäki varmasti olisi sujunut, mutta kun mäkien alla oli sekä tiukka mutka että silta joen yli en olisi voinut olla varma osuisinko siltaan vai jokeen!!! Linja-autokuljettaja selvisi hienosti jyrkistä mutkista ja pääsimme onnellisesti perille upeaan

Kalliolaakson linnaan, jonne olimme matkalla. Tämä linna ei ole mikään vanha sukulinna vaan sen ovat rakentaneet Olavi ja vaimonsa Ann Mattsson, unelmansa pohjalta. Nyt ovat rakentaneet sitä 22 vuotta ja vielä on juhlasali, pari tornia joissa sijaitsisi, mm. sviitti, sauna ja poreallas. juhla- ja kokoustarjoilua sekä elämystoimintaa heillä on ollut päärakennuksessa jo 13 vuotta.

Minä sain osallistua tähän elämykseen Folkhälsan ryhmän kokoustapahtuman myötä. Oheisen kuvan salissa nautimme ensin aamupalaa ja sitten söimme hyvää luomulounasta sekä läksiäiseksi järjettömän hyvää piirakka- ja kakkukahvia.

Huoneiden sisäseinät ovat paljaat hirret, ostetut ja tuotetut vanhasta maalaistalosta, Somerolta. Ulkoseinät ovat muuratut ja vahvistetut tiilillä sekä kivilohkareilla. Alimmassa kuvassa näkyy vielä tuvan suuri uuni. Kuvissa näkyvät tuolit ovat veistetyt yhdestä puusta!

Tuoleja

Folkhälsan toiminta muutti takaisin LVI-remontoituun osoitteeseen ja olin muiden kanssa pakkaamassa ja purkamassa Hobby-harrastusryhmän tavaroita. Sinne oli ostettu jonkin verran uusia huonekaluja ja minä 'pelastin' poistettavien kasasta pari tammirunkoista nojatuolia ja parvekkeelle metallirunkoiset tuolit. Taloyhtiölläni oli ylimääräinen yhtiökokous, Petreassa, parvekeremontin aloittamisen tiimoilta. Siellä päätettiin, että remontti aloitetaan niin pian kuin vaan saa rakennusluvan. Rakennusurakoitsijan edustaja oli vastaamassa tarkentaviin ulkönäkö y.m. kysymyksiin. Ilmoittauduin vapaaehtoisesti pöytäkirjan tarkastajaksi, jotta sain lukea sen.

Punaruutuinen Matto

Mintti seuraa maton viimeistelyä silmä tarkkana!

Halusin punaruutuisen maton, joten kudoin sellaisen. Se osoittautui kuitenkin valmistuttuaan vaaleammaksi kuin tarve vaati, joten ajattelin miettiä sille sopivan kodin. Marian, pikkuserkkuni, joutui putkiremontin takia 'evakkoon'. Hän muutti Karin luokse Auraan. He kunnostivat Karin talon yhdessä. Keittiön seinät maalattiin vaaleanpunaiseksi ja Marian osti punasävyisen pöytäliinan.

Tiedustelin sopiskos ruutumatto yhdistetyksi Marianin syntymäpäivä-, Karin nimipäivä- ja tupaantuliaislahjaksi??? Marian ihmetteli miten olin osanut valita niin sopivat värisävyt mattoon ja ottivat ilolla maton keittiömatoksi! Hieno juttu, kun matto sai hyvän kodin :-) Tänä vuonna kudon uuden punaruutuisen maton. Katsotaan tuleeko siitä sopivan sävyinen minulle, vai saako joku toinen talous uuden maton.....

Aivan uusi vuosi käytettäväksi

Minullakin oli pari päivää joululomaa! Tiina ja Niko tulivat torstaina 2. 1. yökylään, leikkimään koirien kaa ja huvittamaan mummin ajatuksia.

Nikoa ei olis saanut kuvata, mutta ei ehtinyt pois kameran linssin edestä :-) Aika lensi tietenkin siivillä ja hauskaa oli. Koska kummallakin on syntymäpäivä tammikuussa (Tiina täyttää 12v. ja Niko 9v.), kysyin heiltä syntymäpäivälahjatoiveita. Niko tiesi heti, että hän haluaa ison repun. Menin heidän kanssaa Citymarkettiin reppuostatolle, eikä sieltä löytynyt tarpeeksi suurta! Kysyin miten suuri sen pitäisi sitten olla ja Niko vastasi, että siihen pitää voida kiinnittää makuupussi, partioleiriä varten.

OK! Mentiin Intersportiin. Siellä oli aikuisen reppuja. Niko olisi halunnut sen kuitenkin, mutta koska lannevyö ylettyi Nikolle polviin en ostanut sitä. Mentiin Clas Ohlsoniin ja siellä oli 55 litran kokoa. Onhan sekin vähän iso, mutta ajattelin: "kasvaahan Niko" ja ostin sen. Niko oli tyytyväinen ja Tiinalle ostin Sinooperista Tilda -kansion ja kangasta hänen uudelle Emika -nukelle. Kotona tein sitten tunikan Emikalle. Linja-autoiltiin aika paljon ja perjantaina ajettiin kuutosen linkkarilla Turun linja-autoasemalle. Noustiin Raumalle lähtevään autoon, joka kulki Mynämäen kautta. Pirjo tuli sopivasti töistä ja otti meidät kyytiin. Tiina muisti unohtaneensa kännykän linja-auton penkille, kuten myös sormikkaat. Pirjo ajoi matkahuoltoon, mutta auto oli jo jatkanut matkaa. Minä lähdin seuraavalla linja-autolla takaisin Turkuun. Lupasin tulla heille 13. synttäreitä viettämään. Myöhemmin illalla Tiinan kännykkä ja sormikkaat palasivat Mynämäem l-auto asemalle, josta Tiina ja Pirjo haki ne :-)