Aamulla loisti täysikuu pilvettömällä taivaalla. Oli -18 astetta pakkasta ja pureva viima. Nyt Keskipäivällä aurinko paistaa täydellä talviteholla. Kaunista - eikä pakkasta kauaa kestä."Huhh hellettä heinäkuussa, sano jänis pakkasella tammikuussa!" tapas Lyyli -anoppini sanoa tullessa navetasta, ollessamme siellä uudenvuodenvieton jälkeisinä päivinä.
Mintillä on turkki vielä keskenkasvuinen ja paleltaa niin, että jää seisomaan ja tärisemään. Kuva on otettu syyskuussa, kun oli vielä lämmin syksy. Kamerani on vain 'hyvässä tallessa' Folkhälsanin tiloissa, joten kaikki joulukuvat ovat jääneet ottamatta.
Tämä on Mintin toinen talvensa ja näin kylmää ei viime vuonna ollutkaan. Silloin satoi vettä - eikä se tuntunut minusta hauskalle, mutta koiria sade ei haitannut. Olen pukenut hänelle tähtipukunsa ja 'pojille' heijastinliivit.
Käy hyvin - käpäliä kuitenkin vähän kipristelee, mutku lisää vauhtia menettelee. Aamu ja iltalenkit ovat lyhyet ja tehokkaat, päivällä tehdään vähän pidempi lenkki kauniilla ilmalla.
Minttiä olen, puvun puuttuessa, joskus kantanut vähän matkaa,kun hän pistää stopit. Tietää pääsevänsä syliin!
Pääsin aamulla Ernon kyydissä äidin luo ja tullessa takin edusta huurtui valkoiseksi. Yritin kannustaa äidin elämänhalua Lehmusvalkamaan muutolla.
Ihanaa, kun on lämmin asunto missä majailla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti