Mokasin maanantaina niin, että menetin Nöpön!
Lähetin Annikalle Mintin synttäristä kuvia ja Annikalle tuli pakkomielle Nöpön takaisinsaamisesta!
Kun en ole mikään 'taistelija ihminen' ja ymmärrän mitä 'tosi ikävä' on, enkä lisäksi halua aiheuttaa toisen ihmisen masentumista, kuten Annika mainitsi - niin suostuin purkamaan kaupan ehdolla, että Annika maksaa takaisin kaikki maksut, joita olen Nöpöstä maksanut ja vielä matkat hakemisesta ja viemisestä. Eilen Annika laittoi rahat tililleni ja tänään käyn ostamassa lipun sunnuntain junaan ja Nöpöstä tulee uudestaan 'Köpö'.
10.3.09
9.3.09
Mintti juhlii
Ensimmäisessä kuvassa Mintti poseeraa lahjojensa päällä ja vieressä. Vieraina oli Mintin harras ihailija Niilo (Portugalin podengo, joka jostain syystä ei osunut samaan kuvaan) ja emäntänsä Kaija (Maxien kummitäti).
Lisäksi Mintti oli kutsunut kummitätinsä Mariannen.
Mariannen kundikaveri julistettiin Nöpön kummisedäksi, koska hän tulee erittäin hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta ottaa nyt Nöpön erikoiskaverikseen.
7.3.09
Mintti 1 v.
Mintti pieni aloitti siis toista elinvuottaan elinvoimaa pursuen.Hän kutsui synttärikutsuilleen kummitätinsä Mariannen, joka toi lahjaksi kolme kpl koirille tarkoitettua palloa (joilla oli todella kiva leikkiä) ja laadukasta koiranruokaa. Toinen arvovieras oli harras ihailijansa 'Niilo'-uroskoira (pieni Portugalin Podengo), joka toi lahjaksi punaisen, koirankuvilla koristetun, makuualustan. Aivan ihana, Mintin mielestä.
Mariannen ystävä Kari, joka toimii Nöpön kummisetänä, pääsi myös juhlaan, kuten myös 'Niilon' emäntä Kaija. Maxie ja Nöpö olivat tietenkin myös juhlinnassa läsnä.
Koirille tarjoiltiin karitsariisilaatikkoa, joka maistui kaikille. Ihmisille oli tarkoitus tarjoilla TomaattiMozzarellapiirakkaa punaviinin kera, mutta piirakka putosi lattiaan ja lasinen vuoka särkyi pieniksi siruiksi, jotka saastuttivat piirakan, joka siksi joutui roskiin!
Minä hypin ensin tasajalkaa ja avasin siivouksen jälkeen suklaalevyn, josta sain lisäenergiaa toisen kakun tekoon! Onneksi koirat olivat juuri silloin makuuhuoneessa päivälevolla, niin eivät loukanneet itsensä siruihin. Punaviini ei sopinut kermakakkuun, joten skoolattiin juhlakalua Kirsikkaliköörillä. Juhlat sujuivat hillitysti ja kuvia räpsittiin. Ne näkyvät jossain muussa yhteydessä.
6.3.09
Tunnustus
TARJUSKA lahjoitti minulle tällaisen ihanan tunnustuksen. Hän kommentoi:- "Kristinalle, joka on vähän uudempi tuttavuuteeni. Hän jaksaa tsempata joka päivä minun blogiani".
Jaan tämän tunnustuksen Tarjuskan ystävien:
- Katjan kanssa, joka on uskollisesti jaksanut roikkua Tarjuskan blogissa oikeastaan alusta lähtien eli lähes kolme vuotta. JA
- Inkataikan kanssa, josta on tullut myös innokas kommetoija ja kävijä Tarjuskan blogissa.
KIITOS Tarjuska TUNNUSTUKSESTA!
Haluaisin kyllä jakaa tämän tunnustuksen jollekin, mutta olen vielä niin uusi bloggaaja, että en ole saanut hankittua kävijöitä blogiini.
Aloitin tätä bloggaamista oikeastaan ikäänkuin puhekumppanin sijaiseksi, koska olen vähän solmussa itseni kanssa.
Hyvin harvalle olen kertonut tästä ja sitä paitsi koneeni on hidas ja on työlästä tehdä vaativampia juttuja, kun toiminnan (jopa ohjeiden) toteuttamisen odottaminen tuntuu työläältä. Tänä vuonna ei ole varaa uudistaa koneistoa - täytyy toimia näillä eväillä.
Haaste, isovanhempain ja Syntymäpäivät
Nyt tulee pitkä tarina, kun on ollut niin tiivistä 'hepulointia', että en ole malttanut käydä tietsikalla koko eilisen päivän aikana!
Aloitetaan haasteella, johon juuri vastasin.
Jatkan sitten tämän päivän 'isovanhempain päivällä' ja lopuksi vielä Mintin 1 -vuotis syntymäpäivän juhlistamisella.
Haaste sinulle!
Näin haasteen Kaarinan 'Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa' -blogissa, jota seuraan aika säännöllisesti (osoite on http://kaarina.blogsome.com/2009/03/04/saisiko-olla-postia-minulta/). Halusin mukaan vaikka en oikein osaakaan näitä blogijuttuja.
Haaste on seuraavanlainen:
Ensimmäiset viisi (5) ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni (jos sitä haluavat). Minun valintani. Sinulle.
Tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
* Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
* Tekemäni juttu on vain sinua varten.
* Teen ja lähetän sen tämän vuoden aikana.
* Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla.
Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotain ja lähettää sen sinulle. Tai sitten jotain muuta - Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
* Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvinkin omituista.
Haaste?
Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi.
Kaikki me osaamme tehdä jotain! Lähdetkö mukaan?
Isovanhempain päivää vietettiin tänään Mynämäellä, Otsolan päiväkodissa. Päiväkodissa toimivat ryhmät: Karhuset ja Ilvekset.
Minut oli kutsunut tyttäreni poika Niko Karhuset -ryhmään, oikein hienolla karhunkuva -kutsukortilla. Tyttäreni oli piirtänyt hyvin selkeän kartan, jonka avulla oli helppo löytää päiväkoti.
Lähdin Turusta klo 08:50 linja-autolla ja tulin perille juuri sopivasti alkuun. Niko ilahtui ja juoksi heti syliin.
Lapset esittivät kivoja talvisia lauluja lumihiutaleista, kelkkamäistä ja lumiukoista (aika pitkiäkin - ja muistivat sanat) ja lausuivat vielä jutun apinasta, joka putosi puusta poliisin taskuun. Poliisi luuli sitä banaaniksi ja purasi siitä palasen!
Sitten juotiin mehua ja kahvia ja syötiin hirmuhyvää mustikkapiirakkaa. Sain lukea Nikolle pari hänen lemppari kirjaa ja pelattiin vielä Afrikan tähteä Jeren ja Venlan kanssa. Kun lapset alkoivat syömään hyvästelin ja lähdin viimeisenä isovanhempana. Linja-auto Uudestakaupungista - Turkuun seisoi sopivasti Matkahuollon edessä ja pääsin sujuvasti kotiin. Lähdin sitten koirien kanssa äidin luo, pelaamaan pari Casinoa ja kertomaan terveisiä.
Vuosi sitten, eli 5 pvä maaliskuuta 2008, syntyi Maxien äidille kolme pentua. Yksi 'poika' ja kaksi 'tyttöä'.
Poika (UTOPIA) painoi 180 gr ja isompi tytöistä (UNIKKO) painoi 190 gr. Pienenpi tyttö (UNIIKKI), painoi vain 75 gr! Isommat pennut ovat molemmat musta-valko kirjavia ja pienen pieni oli aivan valkoinen.
Tämän pienen tytön kennelnimeksi tuli UNIIKKI, koska hän osoittautui 'selviytyjäksi'. Parissa päivässä hän oli tuplannut painonsa. Lisäruokaa hän sai vain yhden kerran ihan alussa. Eläinlääkäri tutki hänet tarkasti sydänvika mahdollisuuden takia - eikä todennut mitään vikaa.
Minä olin jo Mittelin pennun haussa ja kun kuulin, että Maxielle syntyisi sisaruksia kiinnostuin nimenomaan siitä. Kenneliin syntyi kyllä muillekin koirille valkoisia pentuja, mutta minua kiehtoi ajatus Maxien sisaresta. Värillä ei muuten ole väliä ja oikeastaan olisin toivonut Maxien väristä, eli oranssia, mutta kun sitä väriä ei siihen hätään syntynyt halusin yksivärisen ja se oli sitten valkoinen.
Nyt Mintti -tyttönen täytti eilen sitten yhden vuoden. Hänestä on kasvanut oikea 'keisarinna'. Ylivilkas, mutta kaunis katsella ja herttainen - omalla tavallaan.
- Vahinko, että kaikilla vierailla ei ole mahdollista nähdä hänen herttaisuuttaan, kun hän ei hyväksy kaikkia. Hän on hyvin, hyvin nirso kenelle suo ystävyyttä.
Huomiseksi hän on kutsunut muutaman tuttavan juhlistamaan 1 -vuotis syntymäpäiväänsä - jälkikäteen, kun varsinainen päivä sattui keskelle viikkoa.
Kirjoitan juhlista sitten huomenna...
Aloitetaan haasteella, johon juuri vastasin.
Jatkan sitten tämän päivän 'isovanhempain päivällä' ja lopuksi vielä Mintin 1 -vuotis syntymäpäivän juhlistamisella.
Haaste sinulle!
Näin haasteen Kaarinan 'Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa' -blogissa, jota seuraan aika säännöllisesti (osoite on http://kaarina.blogsome.com/2009/03/04/saisiko-olla-postia-minulta/). Halusin mukaan vaikka en oikein osaakaan näitä blogijuttuja.
Haaste on seuraavanlainen:
Ensimmäiset viisi (5) ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni (jos sitä haluavat). Minun valintani. Sinulle.
Tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
* Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
* Tekemäni juttu on vain sinua varten.
* Teen ja lähetän sen tämän vuoden aikana.
* Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla.
Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotain ja lähettää sen sinulle. Tai sitten jotain muuta - Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
* Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvinkin omituista.
Haaste?
Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi.
Kaikki me osaamme tehdä jotain! Lähdetkö mukaan?
Isovanhempain päivää vietettiin tänään Mynämäellä, Otsolan päiväkodissa. Päiväkodissa toimivat ryhmät: Karhuset ja Ilvekset.
Minut oli kutsunut tyttäreni poika Niko Karhuset -ryhmään, oikein hienolla karhunkuva -kutsukortilla. Tyttäreni oli piirtänyt hyvin selkeän kartan, jonka avulla oli helppo löytää päiväkoti.
Lähdin Turusta klo 08:50 linja-autolla ja tulin perille juuri sopivasti alkuun. Niko ilahtui ja juoksi heti syliin.
Lapset esittivät kivoja talvisia lauluja lumihiutaleista, kelkkamäistä ja lumiukoista (aika pitkiäkin - ja muistivat sanat) ja lausuivat vielä jutun apinasta, joka putosi puusta poliisin taskuun. Poliisi luuli sitä banaaniksi ja purasi siitä palasen!
Sitten juotiin mehua ja kahvia ja syötiin hirmuhyvää mustikkapiirakkaa. Sain lukea Nikolle pari hänen lemppari kirjaa ja pelattiin vielä Afrikan tähteä Jeren ja Venlan kanssa. Kun lapset alkoivat syömään hyvästelin ja lähdin viimeisenä isovanhempana. Linja-auto Uudestakaupungista - Turkuun seisoi sopivasti Matkahuollon edessä ja pääsin sujuvasti kotiin. Lähdin sitten koirien kanssa äidin luo, pelaamaan pari Casinoa ja kertomaan terveisiä.
Vuosi sitten, eli 5 pvä maaliskuuta 2008, syntyi Maxien äidille kolme pentua. Yksi 'poika' ja kaksi 'tyttöä'.
Poika (UTOPIA) painoi 180 gr ja isompi tytöistä (UNIKKO) painoi 190 gr. Pienenpi tyttö (UNIIKKI), painoi vain 75 gr! Isommat pennut ovat molemmat musta-valko kirjavia ja pienen pieni oli aivan valkoinen.
Tämän pienen tytön kennelnimeksi tuli UNIIKKI, koska hän osoittautui 'selviytyjäksi'. Parissa päivässä hän oli tuplannut painonsa. Lisäruokaa hän sai vain yhden kerran ihan alussa. Eläinlääkäri tutki hänet tarkasti sydänvika mahdollisuuden takia - eikä todennut mitään vikaa.Minä olin jo Mittelin pennun haussa ja kun kuulin, että Maxielle syntyisi sisaruksia kiinnostuin nimenomaan siitä. Kenneliin syntyi kyllä muillekin koirille valkoisia pentuja, mutta minua kiehtoi ajatus Maxien sisaresta. Värillä ei muuten ole väliä ja oikeastaan olisin toivonut Maxien väristä, eli oranssia, mutta kun sitä väriä ei siihen hätään syntynyt halusin yksivärisen ja se oli sitten valkoinen.
Nyt Mintti -tyttönen täytti eilen sitten yhden vuoden. Hänestä on kasvanut oikea 'keisarinna'. Ylivilkas, mutta kaunis katsella ja herttainen - omalla tavallaan.
- Vahinko, että kaikilla vierailla ei ole mahdollista nähdä hänen herttaisuuttaan, kun hän ei hyväksy kaikkia. Hän on hyvin, hyvin nirso kenelle suo ystävyyttä.
Huomiseksi hän on kutsunut muutaman tuttavan juhlistamaan 1 -vuotis syntymäpäiväänsä - jälkikäteen, kun varsinainen päivä sattui keskelle viikkoa.
Kirjoitan juhlista sitten huomenna...
3.3.09
kahvipussi'hepuli'
Tällä hetkellä on vireillä kahvipussi'hepuli'.
Se vaatii vähemmän tilaa kuin ompeleminen ja täytyy elää läpi, kun se nyt kerran valtaa mielen. Eilen pääsin kokoamisessa 'ällänpäälle'. Se ei tapahdukaan ihan noin vaan, vaan vaatii suunnittelua ja jonkin verran tietoa korinpunomisesta. Tein eilen valmistamisistani palasista kaksi koria ja tänään teen lisää.
Nöpö -koira on lähtenyt hyvin 'sulautumaan' yhteisöömme ja se vapauttaa aikaa.
Käyn harvemmin kirpparilla, mutta viime viikon torstaina pääsin tuttavien kyydissä ja ostin itselleni 0,50 eur kaakaokupin ja sitten sain jonkun keräämiä sopivia kahvipussia 0,01 eur hintaan n. 500 kpl, joten nyt ei tarvii kuin tehdä. Näistä uusista pusseista tulee pienempiä palasia ja 'nätempiä' koreja. Sitten minulla on vielä äidin palvelutalon respan tyttöjen minulle keräämiä 'kultaisia' pusseja. joista luulen että punonnan voi tehdä vinoonkin. Saa nähdä osaanko!
Saa nähdä miten pitkään jaksan...
Se vaatii vähemmän tilaa kuin ompeleminen ja täytyy elää läpi, kun se nyt kerran valtaa mielen. Eilen pääsin kokoamisessa 'ällänpäälle'. Se ei tapahdukaan ihan noin vaan, vaan vaatii suunnittelua ja jonkin verran tietoa korinpunomisesta. Tein eilen valmistamisistani palasista kaksi koria ja tänään teen lisää.
Nöpö -koira on lähtenyt hyvin 'sulautumaan' yhteisöömme ja se vapauttaa aikaa.
Käyn harvemmin kirpparilla, mutta viime viikon torstaina pääsin tuttavien kyydissä ja ostin itselleni 0,50 eur kaakaokupin ja sitten sain jonkun keräämiä sopivia kahvipussia 0,01 eur hintaan n. 500 kpl, joten nyt ei tarvii kuin tehdä. Näistä uusista pusseista tulee pienempiä palasia ja 'nätempiä' koreja. Sitten minulla on vielä äidin palvelutalon respan tyttöjen minulle keräämiä 'kultaisia' pusseja. joista luulen että punonnan voi tehdä vinoonkin. Saa nähdä osaanko!
Saa nähdä miten pitkään jaksan...
1.3.09
Tilkkutyö
Tänään oli sitten taas tilkkutyöryhmä koossa. On se niin rentouttavaa hommaa ja vähän jännittävääkin. Sain päiväpeitteen helmaa hyvään alkuun. Oliskohan n. 15% ommeltu kiinnikin.
Kolme päivää on ollut kurkku vähän kipeä! Eilen alkoi tuntumaan, että voi olla nuhaa tulossa ja tänään tunne on voimistunut.
Aurinko on paistanut ja vähän lunta on tupruttanut. Pakkasta on ollut alle kymmenen astetta ja mielestäni tämä on Turussa talvea parhaimmillaan.
Olen kävellyt iltapäiväauringossa Mintin ja Nöpön kanssa pitkät lenkit. Maxie on yön yli ollut Niilolla hoidossa. Kaija toi Niilon kanssa hänet tänä iltana kotiin.
Kolme päivää on ollut kurkku vähän kipeä! Eilen alkoi tuntumaan, että voi olla nuhaa tulossa ja tänään tunne on voimistunut.
Aurinko on paistanut ja vähän lunta on tupruttanut. Pakkasta on ollut alle kymmenen astetta ja mielestäni tämä on Turussa talvea parhaimmillaan.
Olen kävellyt iltapäiväauringossa Mintin ja Nöpön kanssa pitkät lenkit. Maxie on yön yli ollut Niilolla hoidossa. Kaija toi Niilon kanssa hänet tänä iltana kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)