Haaste, isovanhempain ja Syntymäpäivät

Nyt tulee pitkä tarina, kun on ollut niin tiivistä 'hepulointia', että en ole malttanut käydä tietsikalla koko eilisen päivän aikana!

Aloitetaan haasteella, johon juuri vastasin.
Jatkan sitten tämän päivän 'isovanhempain päivällä' ja lopuksi vielä Mintin 1 -vuotis syntymäpäivän juhlistamisella.

Haaste sinulle!
Näin haasteen Kaarinan 'Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa' -blogissa, jota seuraan aika säännöllisesti (osoite on http://kaarina.blogsome.com/2009/03/04/saisiko-olla-postia-minulta/). Halusin mukaan vaikka en oikein osaakaan näitä blogijuttuja.
Haaste on seuraavanlainen:
Ensimmäiset viisi (5) ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni (jos sitä haluavat). Minun valintani. Sinulle.

Tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
* Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
* Tekemäni juttu on vain sinua varten.
* Teen ja lähetän sen tämän vuoden aikana.
* Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla.
Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotain ja lähettää sen sinulle. Tai sitten jotain muuta - Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
* Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvinkin omituista.
Haaste?
Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi.
Kaikki me osaamme tehdä jotain! Lähdetkö mukaan?

Isovanhempain päivää vietettiin tänään Mynämäellä, Otsolan päiväkodissa. Päiväkodissa toimivat ryhmät: Karhuset ja Ilvekset.
Minut oli kutsunut tyttäreni poika Niko Karhuset -ryhmään, oikein hienolla karhunkuva -kutsukortilla. Tyttäreni oli piirtänyt hyvin selkeän kartan, jonka avulla oli helppo löytää päiväkoti.
Lähdin Turusta klo 08:50 linja-autolla ja tulin perille juuri sopivasti alkuun. Niko ilahtui ja juoksi heti syliin.
Lapset esittivät kivoja talvisia lauluja lumihiutaleista, kelkkamäistä ja lumiukoista (aika pitkiäkin - ja muistivat sanat) ja lausuivat vielä jutun apinasta, joka putosi puusta poliisin taskuun. Poliisi luuli sitä banaaniksi ja purasi siitä palasen!
Sitten juotiin mehua ja kahvia ja syötiin hirmuhyvää mustikkapiirakkaa. Sain lukea Nikolle pari hänen lemppari kirjaa ja pelattiin vielä Afrikan tähteä Jeren ja Venlan kanssa. Kun lapset alkoivat syömään hyvästelin ja lähdin viimeisenä isovanhempana. Linja-auto Uudestakaupungista - Turkuun seisoi sopivasti Matkahuollon edessä ja pääsin sujuvasti kotiin. Lähdin sitten koirien kanssa äidin luo, pelaamaan pari Casinoa ja kertomaan terveisiä.

Vuosi sitten, eli 5 pvä maaliskuuta 2008, syntyi Maxien äidille kolme pentua. Yksi 'poika' ja kaksi 'tyttöä'.
Poika (UTOPIA) painoi 180 gr ja isompi tytöistä (UNIKKO) painoi 190 gr. Pienenpi tyttö (UNIIKKI), painoi vain 75 gr! Isommat pennut ovat molemmat musta-valko kirjavia ja pienen pieni oli aivan valkoinen. Tämän pienen tytön kennelnimeksi tuli UNIIKKI, koska hän osoittautui 'selviytyjäksi'. Parissa päivässä hän oli tuplannut painonsa. Lisäruokaa hän sai vain yhden kerran ihan alussa. Eläinlääkäri tutki hänet tarkasti sydänvika mahdollisuuden takia - eikä todennut mitään vikaa.
Minä olin jo Mittelin pennun haussa ja kun kuulin, että Maxielle syntyisi sisaruksia kiinnostuin nimenomaan siitä. Kenneliin syntyi kyllä muillekin koirille valkoisia pentuja, mutta minua kiehtoi ajatus Maxien sisaresta. Värillä ei muuten ole väliä ja oikeastaan olisin toivonut Maxien väristä, eli oranssia, mutta kun sitä väriä ei siihen hätään syntynyt halusin yksivärisen ja se oli sitten valkoinen.
Nyt Mintti -tyttönen täytti eilen sitten yhden vuoden. Hänestä on kasvanut oikea 'keisarinna'. Ylivilkas, mutta kaunis katsella ja herttainen - omalla tavallaan.
- Vahinko, että kaikilla vierailla ei ole mahdollista nähdä hänen herttaisuuttaan, kun hän ei hyväksy kaikkia. Hän on hyvin, hyvin nirso kenelle suo ystävyyttä.
Huomiseksi hän on kutsunut muutaman tuttavan juhlistamaan 1 -vuotis syntymäpäiväänsä - jälkikäteen, kun varsinainen päivä sattui keskelle viikkoa.
Kirjoitan juhlista sitten huomenna...