Syntymäpäivä

Tänään on Ernon 36. 'kakkupäivä'.
Olen leiponut kakun, mutta toistaiseksi olen saanut syödä sitä itsekseni - paitsi, että koirat olis kyllä mielellään auttanut. En ole tarjoillut heille! Erno on juhlinut päiväänsä Ninan tekemällä kakulla ja remppaillen.
Pitkään remppaa on Hurtinkatu 5 B:n asunnossa tehty ja tulos on kyllä hyvä. Saa nähdä pääsevätkö syyskuun aikana muuttamaan. Jännää!
Ernon 'lasketut päivät' olivat vuonna 1975 elokuun 12. ja 22. Hän alkoi kuitenkin hätäilemään maailmaan jo juhannuksena.
Heinäkuun viimeisen päivän iltana lädimme isänsä kanssa Iisalmeen synnyttämään. Supistukset loppuivat n. klo 02 ja kätilö arveli, että lääkäri aamulla tehostaa.
Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kun perheessä on jo keuhkoastmaa sairastavaa lapsi niin yritetään välttää toista. Lääkäri selitti, että keuhkot kehittyvät viimeisen kuukauden aikana ja määräsi supistuksia ehkäisevän injektion, lääkityksen sekä tarkkailun osastolla. Minua masensi jäädä sairaalaan odottamaan ja itkin aluksi. Sitten sain käsityötä sinne ja löysin sairaalan kirjaston. Luin Joel Lehtosen 'Ryysyranta' ja ehdin lukea 'Tuulen viemänkin'. Supistkset tulivat joka ilta n. klo 20 ja loppuivat 01 - 02. Se oli aika rasittavaa, koska supistukset olivat ihan kunnolliset, mutta eivät muuttuneet 'työnnöiksi'. Tuli perjantai 22. päivä, joka oli toinen laskettu aika. Lääkäri sanoi, että jos lapsi ei synny viikonlopun aiklana niin käynnistetään maanantaina.
Lauantai-iltana tuli monta synnyttäjää ja koska olin 'akuuttipaikalla' siirrettiin minut kauempaan huoneeseen, jotta vastasynnyttänyt pääsi lähemmäs henkilökuntaa. Yö sujui kuten edellisekin ja sunnuntaina toimin kuten muina päivinä. Iltapäivänä olin kuitenkin väsyneempi kuin ennen. Sain ensisynnyttäjän huonekaveriksi ja juteltiin.
Illalla olin niin väsynyt, että en jaksanut käydä suihkussa kuten olin aikaisemmin tehnyt. Olin nimittäin joka ilta valmistautunut synnytykseen. Klo 20 supistukset alkoivat kuten ennenkin. Kello 21 supistuksien luonne muuttuivat yhtäkkiä. Ihmettelin ensin, mutta n. 21:30 soitin kätilöä hätään. Tuntui että lapsi oli tosissaan tulossa. Kätilö kuuli ovea avatessaan hengityksestä, että tässä on nyt tosi kysymyksessä. "Tämä huoneensiirtohan olis pitänyt suorittaa aikaisemmin!" hän sanoi. Hän tutki tilannetta ja kielsi kävelmisen "Ettei lapsi synny käytävälle". Sitten mentiin sänkyineen. "Isä haluaa mukaan synnytykseen" sanoin, johon kätilö tokaisi "Yritetään nyt ensin itse ehtiä synnytyshuoneeseen ja katotaan sitten." Isä oli päivällä käynyt ja lähtenyt kotiin Pyhäjärven Ruotaselle, 70 km:n päähän.
Sunnuntailapsi syntyi 23:18 ja kätilö soitti isälle, joka pahoitti mielensä kun en ollut pystynyt pidättelemään, että hän olis päässyt mukaan.
Erno katseli maailmaa suurilla mustilla silmillään, huuliaan lipoen, tunnin verran ja nukahti sitten. Ensimmäisen vuoden hän kärsi supistusmuistoista ja itki iltaisin klo 20 jälkeen 01 - 02 asti.