KALEVALAN päivä

Suomen kansalliseepos on Kalevala. Sen on koonnut Elias Lönnrot, joka teki 11 keruumatkaa 15 vuoden aikana. Kalevalan runot kerättiin kymmeniltä eri runonlaulajilta. Yksittäisistä runoista ja irrallisista säkeistä Lönnrot kokosi ja yhdisteli eepoksen. Tarvittaessa hän jopa keksi itse säkeitä. Vanhan Kalevalan hän sai valmiiksi 28.2.1835. Uusi, laajempi Kalevala, jollaisena me Kalevalan tunnemme, ilmestyi 1849.
1840-41 ilmestyi Kanteletar, jonka Lönnrot myös kokosi. Kanteletar on kokoelma laulurunoja.
Lisäksi Lönnrot on koonnut ja julkaissut Suomen kansan sananlaskuja, Suomen kansan arvoituksia sekä Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.
Vanhan Kalevalan ilmestymispäivän kunniaksi on alettu viettää Kalevalan päivää. Virallinen liputuspäivä siitä tuli vuonna 1978.
Kalevalan ilmestyminen sai yleisössä aikaan ihastusta. Sekä lukijat että tekijä uskoivat kansanrunojen välittävän tietoa suomalaisten menneisyydestä. Kalevalasta tuli suomalaisen kansakunnan symboli. Kalevala on käännetty 48 kielelle.
Kalevalan tapahtumat tapahtuvat Kalevalassa ja Pohjolassa. Kalevalassa asuvat sankarit, se on hyvien ihmisten maa. Pohjola on pahuuden tyyssija ja se sijaitsee lähellä maan äärtä. Kalevalan juoni rakentuu onnea tuottavan esineen, Sammon, ympärille. Kalevalan kieli on vaikeaa.
Ainakin nuoremmille oppilaille voi suositella Lasten Kultaista Kalevalaa tai Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa. Tärkeää on, että Kalevalan teksti saadaan oppilaille ymmärrettäväksi ja erityisesti mielenkiintoiseksi.
Kalevalan runot noudattavat kalevalamittaa. Jokaisessa runon säkeessä on kahdeksan tavua, ensimmäinen on painollinen ja toinen painoton. Tätä kalevalamittaa kutsutaan myös nelipolviseksi trokeeksi. Runoissa on myös alkusointu. Usein Kalevalan runoissa toistetaan sama asia hiukan eri tavoin. Aiemmin tämä on antanut runonlaulajille tilaisuuden muistella kuinka juoni jatkuu.

Siitä suuttui Väinämöinen,
siitä suuttui ja häpesi.
Itse loihe laulamahan,
sai itse sanelemahan.
Ei ole laulut lasten laulut,
ne on partasuun urohon.

Kalevalan runot ovat myös täynnä kielikuvia, vertauksia, luonnon elollistamista ja kiertoilmauksia.

SUVILUMI

Tänään on tämän talven ensimmäinen suvipäivä.
Aamulenkillä suvilumen tuoksu kaivoi muistin syövereistä lapsuuden muistikuvia parista ihanasta lumilinnarakennelmasta, joita olen saanut olla mukana tekemässä.
Kuvan linna ei ole minun aikaansaannoksia, vaan viimevuotinen Raahen kaupungin ja tradenomiopiskelijoiden tekemä. Tänne puistoon mahtuis hyvin linna ja olis ihanan näköinen!
Olispa aikaa ja energiaa, mutku ajattelin siivota olohuoneen. Aurinkoiset päivät paljastavat pölypesiä! Toivottavasti joku lapsi rakentaa lumilinnaa jossain.
Onhan minulla oikeus sen verran haaveilla, että joskus vaikka tulevaisuudessa saisin jonkun lapselapsen kanssa rakentaa? Nytkään ei oikeastaan tarviis, kun lähteä linja-autoilemaan Mynämäkeen. Siellä löytyis kyllä kaveria - vaan taidan siivota kuitenkin! Saa nähdä sunnuntaina sitten!

Matti lumenportit avaa tai sulkee!

Tänään oli Matin nimipäivä, eikä ole satanut lunta! Sen pitäis vanhan kansan sanonnan mukaan tarkoittaa, että lumen portit ovat nyt kiinni, eikä enää tule yhtään pyryä!
Kerrostaloasumisessa on puolensa, varsinkin lumisena talvena, kun tiet luodaan pikavauhtia auki.

Koiraulkoiluun on kyllä aamuvarhaisella mahtunut umpihankeakin, mutta kiitettävän nopeaan tiet on luotu lumesta vapaiksi. Lumikasat ovat korkeat! Nämä kuvat ovat otettu keittiöni ikkunasta tänä aamuna. Aurinko paistoi koko päivän ja ulkoilukeli oli hieno.
Mintti on jo monena aamuna ilmoittanut ettei kävele mihinkään tässä hangessa! Olen sanonut, että istuminen hangessa ei auta, siinä vain jäähtyy lisää! Kun yllyttäminen ja narusta nykäseminen ei ole auttanut olen kantanut häntä vähän aikaa ja laskenut sitten kävelemään, jolloin käveleminen onnistuu.
Nöpö on katsellut tätä touhua ja tänään hän sanoi: "En määkään kävele! Tahtoo syliin!" Kannoin sitten molempia jonkun matkaa. Kun laskin heidät kävelemään lähdin itse juoksemaan, että lämpiävät.
Maxiella on kylmässä ja tuulessa ollut hengitysvaikeuksia. Helpottaa, kun taputtelee, mutta minustakin tuntuu ahdistavalta.

Kuuraparta tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka...

Tulipa laulu mieleeni, kun kahlasin umpipyrytettyjä polkuja koirien kanssa:
= Rati, riti ralla tuli talvi halla.// Kuuraparta tuiskutukka,//
lumiviitta harmaasukka.// Rati riti ralla sellainen on halla.
= Rati riti ralla. Mistä tuli halla?// Tuolta Pohjan tuntureilta,//
Lapin lasten laitumilta.// Rati riti ralla, sieltä tuli halla.
= Rati riti ralla,// mitä teki halla// Puhui metsät puhtahiksi,//
jäät ja järvet kantaviksi.// Rati riti ralla, sitä teki halla.
= Rati riti ralla, hyvin teki halla:// saapi lapset lasketella,//
luistella ja lauleskella.// Rati riti ralla, kiitoksia halla!
* * * *
Lapset tosin nauttivat näistä keleistä ja se helpottaa ainakin minun mieltä.

Kutomisvimma on tällä hetkellä meneillään. Olen opetellut uusia kutomistapoja. Kaksinkertainen kuviokutoinen on ihan hauskaa. Siitä on valmiinakin ruudulliset lapaset ja sydänlakki, josta kuva. Englantilainen kutomistyyli on kans mielenkiintoinen, mutta hidasta - ainakin vielä. Koripunonnalta näyttävä koripohjakutominenkin on harjoittelussa. Niistä ei vielä ole mitään valmista.
Kutominen on palkitsevaa ja lämmittävää tekemistä.
Eilen ja tänään tuuli on ollut heikompi ja päivällä oli pakkastakin vain 12 astetta. Olis ollut ihan hieno sää, mutta tuuli jäähdyttää ilman vähintään kymmenellä asteella. Huomenna on Matin nimipäivä ja 'vanha kansaa' sanoo: "Matti talven selän taittaa"! Silloin pitäis talvi olla puoleksi eletty ja toinen puoli enää jäljellä. Kyllä Maalis- ja huhtikuussakin on vielä ihan talven tubtua, mutta kevättä kohti mennään! Päivät ovat jo aika valoisat ja se on hienoa.

Aina vaan kylmä tuuli

Kyllä on ihana asia kun on lämmin kämppä!
Kuvasin keittiön ikkunasta lumisademaisemaa. Kuvassa ei oikein lumisade näy ja maisemakin on aika lattea, eikä umpihankea missä jalkakäytävällä koirien kanssa kiiruhdettiin aamulenkillä näy. Ulko-ovesta lähdettiin vasemmalle, lipputangon editse polkua puiden välistä Lemminkäisenkadun jalkakäytävälle. Sitä rämmittiin paikoittain umpihangessa vasemmalle. Naapuritalon jälkeen menee polku puistoon, talon taakse. Siellä Mintti alkoi kävelemään. Täytyy tehdä hänelle "Hessu Hopo" villapuku.
Jatketaan keittiön katselua lämpimältä puolelta!
Uudenvuoden jälkeen, kun oli alennusmyyntejä vähän joka kaupassa, joku talostamme oli hankkinut itselleen uuden lipaston ja vienyt vanhan roskislavan viereen. Minä raahasin sen sieltä pyöräkellarin kautta kellarikäytävään. Siellä se odotti yön, että Erno tuli käymään. Hän auttoi minua sen ylös kantamisessa ja nyt se komeilee minun keittiössäni! Se on ihan tarpeellinen ja sopii sisustuksellisestikin.
Ylälaatikossa on ruokareseptivarasto ja sen alla on leivin- voi- alumiiniarkit ja pakastuspussit. Toiseksi alimmaisessa laatikossa on kaulin ja patalappuja ja muuta leipomiseen ja paistamiseen tarvittavaa. Alin laatikko on pohjaa vailla, joten sitä ei oikein voi täyttää ennen kuin löydän sille pohjan jostain. On siellä kuitenkin vähän kynttilöihin liittyvää tarviketta. Kynttilävarastoksi olenkin suunnitellut sen.
Keittiönpöytäni on parvekkeelta lainassa ja yritän löytää sinne sopivan. Leveys ei saa ylittää 60 cm ja pituus sais olla n. 1m. Se voi olla ovaali tai klaffipöytä ja pyöreäkin käy. Tämä toimii kyllä, se on vain vähän hutera. Parveke-elämäni ole mitenkään vilkasta.

KYLMÄ

Pakkasta ei ole kuin 15 - 18 astetta, MUTTA idästä tuulee todella ilkeät viimat. Tuuli on kovaa ja kylmää! Tulee varmaan pikavauhtia suoraan Siperiasta! Kuhmossa on radion mukaan yli 40 astetta pakkasta!
Eilen aamulla oli ensimmäinen tuulipäivä ja kun lähdimme ulos aamulenkille Mintin henki salpautui. Hän ei voinut kävellä vaan piti kantaa tärisevänä sylissä ensin puoli matkaa. Sitten alkoi keho taas toimia ja hän lähti juoksemaan toisten kanssa ja sai asioitansakin hoidettua. Päivällä aurinko paistoi, mutta tuuli jäähdytti ilmaa! Lenkkeily oli kuitenkin mukavampaa kuin aamulla.
Tänään tuuli on jatkunut ja aamulla oli sama ohjelma. Päivälenkki tehtiin nopeaan tahtiin. Tällaisella ilmalla olis koirillekin hiekkalaatikon käyttötaito hyvä!
Minä pääsin sisareni kanssa Ikeassa käymään. Söimme siellä lihapullalounaan ja ostettiin vähän astioita. Olisin halunnut katsella keittiöön pöytää, mutta ei jaksettu.
Ilta on sditten mennyt myssy-, sukka- ja villapuserokutomisessa.
Ihanaa kun on lämmin kämppä! Mietin iltalenkin aikana, että miten ulkona-asujat pärjäävät!

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Tänään vietetään siis niinsanottua ystävänpäivää!
Sisareni Elisabeth tuli tervehtimään minua ja koiria. Hänellä oli oma koira Igor mukana, mutta en huomannut otta Igorista kuvaa. Huomion 'varasti' pystykorva -koirieni korvat! Niillä on outo taipumus piilottaa korviansa, kun näkevät kameran. Olen miettinyt oisko se salaman häikäisy joka niitä jännittää. Monen otoksen ansiosta sain kaksi kuvaa missä korvat näkyy. En jaksanut touhuta niin kauan, että molempien korvat olisivat pystyssä yhtaikaa, joten liitän kuvat, jossa kummallakin koiralla on vuoronperään "korvat piilossa - korvat pystyssä".

Kaikki vuosien päiväthän ovat oikeastaan ystänpäiviä, mutta ehkä onkin ihan hyvä keskittää huomio yhteen päivään? En ole vielä oikein päässyt mukaan täysin purjein, mutta oikeastaan alan tottua tähän.
Tänä vuonna tuntui siltä, että olisin halunnut lähettää kortit kaikille ystäville.
No, viime tiistaina sairastuin ankaraan 'nuhalentsuun' ja voimat meni kipujen kestämiseen!
Viikon lopuksi oli tapahtumia suunniteltu ja minä en voinut osallistua mihinkään!
Perjantaina oli äidin lääkäri ja sisaret kävivät hänen kanssaan siellä. Pärjäsivät hyvin - tietekin,
Lauantaina oli Laurin 44 -vuotispäivä ja olin varannut pakettiin tarpeit. En sitten jaksanut tehdä pakettia enkä olis jaksanut kävellä postiinkaan. Soitin ja onnitteli luvaten paketin 'jälkijunassa'. Onneksi sen ikäinen ymmärtää.
Niilo -koiraystävämme 10 -vuotis synttärijuhliin oli myös kutsu käynyt lauantaiksi!
Ilmoitin meilitse, etten taida jaksaa, enkä halua tartuttaakaan muita juhlijoita. Kaija 'emo' soitti perjantaina ja sanoi, että Maxien on ainakin tultava - hän tulee Niilon kanssa hakemaan! Maxie on nyt ollut kaksi yötä poissa kotoa ja meillä on ollut ikävä. Tiedämme kuitenkin, että Maxiella on siellä hauskaa, niin jaksamme odottaa siihen asti, kun jaksan kävellä sinne hakemaan. Kaija soitti ja kertoi, että kakkua oli jäänyt!
Tänään olisi ollut käynti Marian ja Kari koirakummien luona, mutta siirrettiin ensi viikonloppuun.
Kiitettävän monet ihanat ystävät ovat soitelleet ja lähetelleet viestejä sekä kännykkään, että sähköpostiin. Itse olen selitellyt sairasteluani.