Uusi kirjahylly, imuri ja vanha Niilo

Tänään tuli, postitse Hobby Hallista, tamminen kirjahylly kippiovilla ja Ultrasilencer pölynimuri, joka pitäisi olla hiljaisista hiljaisin.
Minulla on äidin vanha imuri käytössä, joka alkaa lukea viimeisiä säkeistöjä laulustaan - ja aika kovaäänisesti. Imeehän se, mutta haluan uskoa, että koiraperheessä uusi on parempi.
Kirjahylly on ihan umpitammea. Hienoinen pettymys on pieni pintavika näkyvässä paikassa. Mietin palauttamisen vaivaa, viikonlopun yli.

Hoitokoira NIILO tuli viikonloppuhoitoon ja Mintillä on vientiä! Niilo on 7 -vuotias pieni Portugalin Podengo ja on aina kivaa, kun hän tulee hoitoon. Silloin Maxie saa rauhaa, kun Mintillä ei ole silmiä muille kuin Niilolle.
Nyt mennään iltalenkille kolmistaan ja sitten yöouulle. Ihanaa, kun lumi on säilynyt näin hyvin tähän asti.

Toivottavasti nyt kelpaa

Kirjoitin KELAN lisäselvityskirjettä puolelleöin ja sitten tulostin liitteitä koko aamupäivän.
Otin äidin mukaan KELALLE selvityksen ja katseltiin kun 'täti' leimasi kaikkia 20 liitettä. Nut tuntuu puhkipuhallelulta. Mitä tuo tarkoittaneekin - tuntuu vain sopivalta tähän tunteeseen. Ensi viikolla menen selvittämään asiani 'vanhan' pankkini kanssa. Lopetan sieltä tilit, kun eivät antaneet asuntolainaa! Nyt menen mukkumaan.

Ystävänpäivän odotusta

Tarjuska antoi minulle tällaisen kauniin tunnustuken.
- "Kiitos, on ilo ottaa tämä kunnianosoitus vastaan."

The Love Blog's Award
Minä en oikein osaa näitä juttuja, mutta koska tunnustus kuuluu "jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen"!
Minulta tämä lähtee jakoon bloginhaltijalle: http://kaarina.blogsome.com/

Liitän tähän vielä ystävänpäiväkuvan:
Tässä istuvat esikoiseni ja kuopukseni. Ovat molemmat ihan oikeita sunnuntailapsia. Elämä ei ole heitä hellin käsin silti kohdellut, mutta ovat säilyttäneet inhimillsen, ystävällisen ja valoisan katsantokannan.
Esikoinen on sitäpaitsi syntynyt 13.2. Hän on siis viittä vaille ystävänpäivälapsi. Silloin ei vielä vietetty ystävänpäivää, mutta ystävälliseksi henkilöksi hän silti on kehittynyt.
Nyt minun on kirjoitettava ystävällinen kirje KELALLE.

TopDogShow09 ja äiti

Joka vuosi, tammikuun viimeisenä viikonloppuna on Turun messukeskuksessa koiranäyttely.
Olin ajatellut, että Mintti olis siellä tänä vuonna näytillä, mutta ei osallistumismaksua kannata maksaa, kun olen ihan varma, että Mintti panikois ja hyökkäis tuomaria vastaan tutkimuspöydällä. Hän ei pääsis sen pidemmälle, vaikka on kuinka kaunis ja filmaattinen tahansa tutustumisvaiheen jälkeen. Tuomareilla ei ole aikaa tutustua hienovaraisesti.
Mintti ON tosi herttainen koira!
Leikkisä ja energinen ja terve yksilö. MUTTA ah niin 'luupää', joka menee paniikkiin uusissa tilanteissa! Jos hän itse ei ole keksinyt tekemistä hän ei ala noin vaan ottamaan käskyjä vastaan. Hänet täytyy saada motivoitumaan. Namupalat motivoivat kyllä oikein hyvin, mutta minä vain olen siinä asiassa aika 'luupää', joten puskemme toisinaan päämme yhteen niin, että tähtiä lentelee. Minun onneksi Mintti on pieni ja tarvittaessa voin ottaa hänet kainaloon ja tehdä niin kuin mieleni tekee. Sen tiedän että ei kannata suuttua. Silloin peli on menetetty. On paljon parempi että hengittää hiljaa ja hartaasti ja tarvittaessa laskee vaikka tuhanteen.
Mintti ei siis ollut näyttelyssä ja Mittelit olivat muutenkin sunnuntain aikan, jolloin minä en ehtinyt sinne. Kävin sisareni kanssa lauantaina. Katseltiin kultasia noutajia, schäfereitä, Collieita, eri terriei -lajeja ja sitten Irlannin susikoiria!
Gina on Elisabethin entisten koirien, Lillanin ja Minin, kasvattajien nykyinen seurakoira. Huhtikuussa heille tulee uusi narttupentu. Gina on tuotettu Italiasta! Hän on upea ilmestys, mutta ei oikein tykännyt odottaa vuoroaan ja esittelyä. Juoksu oli sitten aivan erinomaista ja hän pääsikin toiseksi. Se oli kasvattjille mieleen ja he lähtivätkin sitten kotiinsa. Me kierreltiin vielä myyntikojuja. Mintti tarvii 'juoksuhousut' ja ostin hänelle farkkumalliset. Olisin ostannut pitsipöksyt, mutta ei ollut oikeaa kokoa. Voinhan ommella näihin vähän pitsiä. Sitten mekin lähdettin kotiin. Sovitin housuja Mintille ja hän ihmetteli kyllä suuresti mitä tämä nyt on olevinaan. Saa nähdä sitten miten käytäntö onnistuu... Siihen on kyllä vielä varmaan pari kuukautta aikaa.
Eilen, sunnuntaina, minulla oli tarkoitus käydä Henrikin kirkossa, kun sieltä oli kutsu tullut jo aikaa sitten, uusille seurakuntalaisille. Olisivat tarjoilleet kirkkokahvitkin. Äiti kuitenkin soitti ja halusi apua lääkedosetin täyttämisessä, joten menin sinne ja unohdin kirkon, pääseehän sinne joskus toiste!
Äiti oli huonossa kunnossa ja harmaa kasvoiltaa. Järjestettiin lääkkeet. Hain ruokalasta lounaan hänelle ja syötiin Häränhöystöä, joka oli paneeroitu pihvi. Onneksi oli murea. Oli tarkoitus, että Cessi tulee hakemaan meitä heille tupaantuliasille. Hän soitti minulle ja kertoi soittaneensa äidille, joka oli kertonut olevansa huonossa kunnossa. Hänestä tuntui, että infarkti ehkä olisi tulossa ja aikoi jäädä kotiin. Minä hätäännyin ja pyysin Cessin mennä sinne katsomaan miten hän voi ja soitin Elisabeth'n hakemaan minut. Siellä seistiin sitten sängyn ympärillä ja katseltiin. Äiti sanoi: - "Kyllä teillä tulee aika pitkäksi, jos seisotte siinä ja odotatte minun loppua"! Päätin, että hän lähtee mukaan! Autettiin hänet ylös, vaatteisiin ja autoon. Hyvin meni ja hän piristyi illan mittaan, eikä mitään hätää ollut enää, kun hän sitten meni kotiin.

Lunta, aurinkoaja kirppistä

Tänään meitä on hemmoteltu.
Oikeastaan se alkoi jo eilen, kun satoi lunta kunnolla. Tänään lumipeite kuitenkin kruunattiin auringonsäteillä. Sen verran on nollan miinuspuolella, että lumi ei sula ja onhan maassa routaakin jäähdyttämässä. Huomiseksi on luvassa vielä lisää lunta!
Kävin taas metsästämässä varjostimia kattokruunuuni ja ajattelin, että kirppiksessä vois olla, joten menin Länsikeskuksen Eurokirppikseen.
En löytänyt etsimääni, mutta tietenkin paljon muuta. Täytyy ihan luetella mitä kaikkea:
- Makkariin löysin ison valmiin omatekoisen plafondin á 4,50 eur. Nyt siinä on ihan siististi pingotettu keltainen muovi ja reunassa on messinkilankakoriste. Taidan nyt ensin asentaa sen niine hyvineen kattoon imuroinnin ja pesun jälkeen (jos ei säry käsittelyssä). Myöhemmin voin mahdollisesti vaihtaa sille ilmettä.
- Tyttöpatsas á 1,- eur. Aivan ihana ~7 v. lettipäinen tyttö, joka retuuttaa koiranpentua kainalossa ja pitelee putoavia verkkareitaan toisella kädellä. Pallo sillä on vielä jalkojensa takana. Iso A löytyy pohjalta. Ihmettelin miten se oli niin halpa, mutta kotiin tultuani huomasin, että tytöllä on ollut sekä kaula, että toinen letti poikki ja ne on liimattu. Nätti ja hellyttävä on silti.
- Termospullo, limevihreä á 0,70 eur. Saan kaataa ylijäämäkahvin siihen, kun keitän enemmän kuin on menekkiä.
- Lasimaljakko, musta á 2,- eur, ei leimoja. Hyvä olemassa, jos saan joskus esim. lyhytvartisia ruusuja!
- CD -teline á 5,50 eur. Veneenmuotoinen ja nalletyttö istuu kokassa! Aika jännä.
- Pehmolelu a 0,50 eur, sininen froteépupu. Mintille tietty ja kyllä hän sitä retuuttikin.
- Lelu á 0,70 eur, Dalmatialaiskoiranpentu jossa on jotain helmiä sisällä. Taidan pitää itselläni, kun Maxie ei huolinut. Se on NIIIIIN suloinen.
- Muki á 0,20 eur. Koristekuvana orkidéa.
- Shampoo ja hammastikut á 1,00 eur, Olin jo ennen unohtanut ostaa ja nyt tulivat vastaan.
Eikä tullut kalliiksi, yhteensä VAIN 17,10 eur!
HUOMENNA menen Turun messuhalliin, TopDogShow'n koiranäyttelyyn. Saa nähdä mitä hienoa siellä näkyy...

Arkistointi ja kehitys

Niin, ei tartte paljossa olla mukana niin arkistoa syntyy.
Sitten jos haluaa vielä säilyttää vähän kaupungin kehityshistoriaakin niin jo pinot kasvaa.
Olen hankkinut skannerin, alunperin valokuvia skannatakseni, mutta olen havainnut sen hyvin monipuoliseksi työkaluksi. Skannaan siihen kaikki viraliset dokumentit joita tulee ja kun pitää laittaa hakemuksia niin sieltä saa sitten kopioita mukaan ja kun selvitykset ovat tallennettu niin näkee mitä on lähettänyt.
Turussa on purettu, kunnostettu ja rakennettu uusia taloja, asuntoalueita ja muita muutoksia (esim. liikenneratkaisuja)hyvin paljon, ihan viime kymmenenkin vuoden aikana. Suuria rakennusprojekteja on jatkuvasti tekeillä, suunnitteilla ja kiisteltävinä.
Aivan vasta on päätetty Vanhan LSOn(Lounais-Suomen Osuusteurastamo), nykyisen HK:n alueen muuttamisesta kerrostaloalueeksi. 12 kahdeksankerroksista kerrostaloa pienelle alueelle! Ovat kuulemma ns. 'pistetaloja', jotka eivät niin paljon tilaa tarvitse. Kerrostaloja kuitenkin. Tulevat keskelle kiihkeintä teknologiatyöpaikkayhteisöä ja ihmiset käyvät tehokkaasti työssä.
Lapsiakin siellä varmaan tulee asumaan ja niille ei niin pienelle alueelle voi suunnitella kunnon leikki- ja illanviettoalueita. Uskon, että lapset ovat päivisin kouluissa ja hoitopaikoissaan missä varmasti on ajanmukaisia kehittäviä kasvumahdollisuuksia, MUTTA kun iltapäivät ja illatkin on elettävä! Kun kehittäviä ulkoilualueita eri ikäiselle lapsille ja nuorisolle ei rakenneta iltaelämä vietetään sitten joko TV:n tai tietokoneen ääressä tai sitten erilaisissa harrastuksissa eri paikoissa - poissa kotoa.
Ehkä olen liian pessimisti! Onhan siinä vieressä Seikkailu- liikenne- ja lintupuisto. Kupittaan urheiluhalli ja -palloilukentät sekä velodromi ja luistinrata (sekä rulla- että jääluistelulle). Toiminnat vain ovat kytketty seuraurheilua varten koska tilat ovat maksullisia - paitsi luistelu ja juoksu. Toivottavasti kaikki on ihan hyvin suunniteltu.
Olen ilmeisesti juuri tullut siihen ikään, että kaikki hetket ovat tärkeitä. Niin luulen itse - vai onko asialla ollenkaan mitään ikäaspektia ollenkaan.

TUHOAJA

... se olen tällä hetkellä minä itse.
En koe sitä hauskaksi puuhaksi, mutta kun kaikki vanha tieto (paperilla) ei mahdu nykyisiin säilytystiloihini täytyy vanhemmasta päästä tuhota!
Tästä eteenpäin minulle ei tule kertymään sellaisia määriä paperia, kun tähän asti. Olen määritellyt tilan mihin arkistoin tärkeimmät jutut ja sen TÄYTYY riittää.

Muuten, olemme saaneet ihanan hienon lumipeitteen taas. Hiutaleet ovat leijuneet hiljalleen maahan mustaan! En pystynyt vastustaa valkopyykin viemistä ulos, kun oli niin sopiva tuuli ja vain vähän pakkasta. Tuli ihana tuoksu, kun mankeloin lakanat y.m. ja sitten vielä ihana tuoksu kaappiin!!! Joskus ihanuus voi olla ihan ilmaista.

Tämä tuhoaminen kuitenkin vain jatkuu, mutta huomenna menen muutamaksi tunniksi nypläämään kapeaa pitsiä nuken leninkiin. Sitten taas tuhoan papereita...

Olen etsinyt, ensin kaupoista ja nyt netistä lampunvarjostimia kattokruunuuni. Nykyiset ovat aika sinapinkeltaiset ja himmentävät valoa. Minulla on lamppuina energialamppuja joten ne palaa vielä kauan ja maksoivatkin 9,95 eur/kpl. En siis voi korjata valoisuutta uusilla lampuilla. Tulee halvemmaksi joko ostaa uusia varjostimia (ilmeisesti IKEAsta) tai keksiä olemassaoleville tuunaamista. Ikävä, kun en ole oikein hyvä siinä, mutta joskus kun kipinä 'iskee' niin saan kyllä jotain aikaiseksi. Mistäs kipinän sais?