TopDogShow09 ja äiti

Joka vuosi, tammikuun viimeisenä viikonloppuna on Turun messukeskuksessa koiranäyttely.
Olin ajatellut, että Mintti olis siellä tänä vuonna näytillä, mutta ei osallistumismaksua kannata maksaa, kun olen ihan varma, että Mintti panikois ja hyökkäis tuomaria vastaan tutkimuspöydällä. Hän ei pääsis sen pidemmälle, vaikka on kuinka kaunis ja filmaattinen tahansa tutustumisvaiheen jälkeen. Tuomareilla ei ole aikaa tutustua hienovaraisesti.
Mintti ON tosi herttainen koira!
Leikkisä ja energinen ja terve yksilö. MUTTA ah niin 'luupää', joka menee paniikkiin uusissa tilanteissa! Jos hän itse ei ole keksinyt tekemistä hän ei ala noin vaan ottamaan käskyjä vastaan. Hänet täytyy saada motivoitumaan. Namupalat motivoivat kyllä oikein hyvin, mutta minä vain olen siinä asiassa aika 'luupää', joten puskemme toisinaan päämme yhteen niin, että tähtiä lentelee. Minun onneksi Mintti on pieni ja tarvittaessa voin ottaa hänet kainaloon ja tehdä niin kuin mieleni tekee. Sen tiedän että ei kannata suuttua. Silloin peli on menetetty. On paljon parempi että hengittää hiljaa ja hartaasti ja tarvittaessa laskee vaikka tuhanteen.
Mintti ei siis ollut näyttelyssä ja Mittelit olivat muutenkin sunnuntain aikan, jolloin minä en ehtinyt sinne. Kävin sisareni kanssa lauantaina. Katseltiin kultasia noutajia, schäfereitä, Collieita, eri terriei -lajeja ja sitten Irlannin susikoiria!
Gina on Elisabethin entisten koirien, Lillanin ja Minin, kasvattajien nykyinen seurakoira. Huhtikuussa heille tulee uusi narttupentu. Gina on tuotettu Italiasta! Hän on upea ilmestys, mutta ei oikein tykännyt odottaa vuoroaan ja esittelyä. Juoksu oli sitten aivan erinomaista ja hän pääsikin toiseksi. Se oli kasvattjille mieleen ja he lähtivätkin sitten kotiinsa. Me kierreltiin vielä myyntikojuja. Mintti tarvii 'juoksuhousut' ja ostin hänelle farkkumalliset. Olisin ostannut pitsipöksyt, mutta ei ollut oikeaa kokoa. Voinhan ommella näihin vähän pitsiä. Sitten mekin lähdettin kotiin. Sovitin housuja Mintille ja hän ihmetteli kyllä suuresti mitä tämä nyt on olevinaan. Saa nähdä sitten miten käytäntö onnistuu... Siihen on kyllä vielä varmaan pari kuukautta aikaa.
Eilen, sunnuntaina, minulla oli tarkoitus käydä Henrikin kirkossa, kun sieltä oli kutsu tullut jo aikaa sitten, uusille seurakuntalaisille. Olisivat tarjoilleet kirkkokahvitkin. Äiti kuitenkin soitti ja halusi apua lääkedosetin täyttämisessä, joten menin sinne ja unohdin kirkon, pääseehän sinne joskus toiste!
Äiti oli huonossa kunnossa ja harmaa kasvoiltaa. Järjestettiin lääkkeet. Hain ruokalasta lounaan hänelle ja syötiin Häränhöystöä, joka oli paneeroitu pihvi. Onneksi oli murea. Oli tarkoitus, että Cessi tulee hakemaan meitä heille tupaantuliasille. Hän soitti minulle ja kertoi soittaneensa äidille, joka oli kertonut olevansa huonossa kunnossa. Hänestä tuntui, että infarkti ehkä olisi tulossa ja aikoi jäädä kotiin. Minä hätäännyin ja pyysin Cessin mennä sinne katsomaan miten hän voi ja soitin Elisabeth'n hakemaan minut. Siellä seistiin sitten sängyn ympärillä ja katseltiin. Äiti sanoi: - "Kyllä teillä tulee aika pitkäksi, jos seisotte siinä ja odotatte minun loppua"! Päätin, että hän lähtee mukaan! Autettiin hänet ylös, vaatteisiin ja autoon. Hyvin meni ja hän piristyi illan mittaan, eikä mitään hätää ollut enää, kun hän sitten meni kotiin.