Haluan, että koirillani on sekä ihmis-, että koiratuttuja.
Nyt Niilo -koiran (Portugalin Podengo) emäntä on kyläilemässä Porissa, joten Niilo on ollut yön yli meillä.
Olen luvannut hoitaa Esme -koiraa (useaa hyvää rotua), kun perhe lähtee risteilylle Silja yhtiön upouudella 'Galaxy' -aluksella ja se sattui nyt samaan aikaan. Ajattelin, että hoito onnistuu, kun koirat ovat vain osittain samaan aikaan.
Porilaiset tulivat eilen ja olivat yön yli täällä, niin Esme sai tottua meihin.
Niilo oli niin innoissaan Esme -tytöstä, että uni on jäänyt vähäiseksi. Nyt laitoin Niilolle häkin, kun Esme ei tykkää että Niilo koko ajan roikkuu siinä kiinni. Mintti on sylissä tai kantokassissa. Tällä hetkellä on rauhallista, kun Esme on päässyt ensimmäisen paniikin yli siitä että se jätettiin tänne, kun toiset lähtivät. Hän ei varmaan osaa kuvitella minne ja koska tulevat takaisin. Yritän lohduttaa.
Maxie on vähän ymmällään, mutta rauhallinen. Tämä tilanne ei ole hänestä niin paha kuin muutto, kun hän nyt on jo kotiutunut tänne!
Mintin kanssa on jonkin verran vaikeuksia, kun hän on niin pelokas. Samalla hän kyllä on utelias ja tulee kyllä yleensä tutuksi, jos vastaantulija on kärsivällinen ja kestää alkuhaukkumiset ja -murinat. Ihmisiä hänellä on erityisen vaikea sietää! Pennun arkitottelevaisuuskurssin vetäjä analysoi, että hän ei ole saanut kehitettyä luottamussuhdetta minuun. Hän ei ole varma siitä että minä suojelen häntä vaan hän luulee, että hänen on suojeltava sekä itseään, että nminua!
Maxie on sitten arka väistyvällä tavalla. Jos toinen on kovin innokas tutustumaan hän voi mahdollisesti kokeilla haistelemista. Joskus se johtaa tuttavuuteen, melkeinpä useimmiten kuitenkin murinaan tai peräti haukkumiseen. Terrierit ovat Maxien mielestä yleensä aika vastenmielisiä. Maxien ollessa pentu äidin talon portaikossa asui valkoinen Länsiylämaan terrieri, nimeltä Otto. Kun hän tuli vastaan hän haukkui kaikki, niin että keskustelusta ei tullut milloinkaan mitään.
Silloin kun Mintti tuli meille Maxie loukkantui minuun, enkä kylläkään pitänyt Minttiä sylissä varmaan tarpeeksi. Mintti oli sitäpaitsi koko ajan puremassa. Niin hän mielellään tekee vieläkin, sekä minun että Maxien kantapäitä. Kesti jonkin aikaa ennen kun Maxie toipui siitä, että Mintti asuu meillä. Ei hän vieläkään oikein tykkää, mutta sietää jo, kunhan ei lähentele liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti