Tässä näkyy minun tämänhetkiset 'parhaat ystävät'. Vanhempi, josta tänään kerron jäi tässä kuvassa taka-alalle. Hän on jo kuusi vuotias, eikä ollenkaan ihastunut, kun hankin kotiin pennun, joka ei ensin viihtynyt meillä ollenkaan!
Hänen nimensä on Maxie ja laajennan nimeä joskus sanonnalla: 'Maxmillian Maximus, maksikoiraa minulle'. Hän loukkaantui niin syvästi, tänä keväänä kun toin pennun kotiin, että aloitti nälkälakon. Kahden viikon päästä minun oli vietävä hänet ystävättäreni luo. Siellä hän oli pari viikkoa leikkimässä Niilo -koiraystävänsä kanssa. Ruoka alkoi kelvata, kun välillä kävivät siirtolapuutarhassa 'töissä' ja sai rauhassa seurustella vertaisensa kanssa. Tähän turvauduin jokusen kerran lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti